Tutkimustyöstä

Loppuvuoden tärkein isompi työsarka on ollut väitöskirjatyön edistäminen. Tavoitteena on ollut saada pakollisia opintoja kasaan tämän vuoden puolella ainakin 25, joten kiirettä on ollut myös sillä rintamalla. Onneksi Oskar Öfflundin säätiö myönsi minulle alkuvuodesta apurahan, jonka turvin olen pystynyt edistämään opintoja hieman tavoitteellisemmin.

Tutkijaksi päätyin pidempää reittiä. Tein maisteriopinnot Vaasan yliopistossa varsin pikaiseen tahtiin töiden ohella ja valmistuin viestinnän maisteriksi joulukuussa -20. Graduni aihe oli viestinnän strateginen johtaminen vapaaehtoisorganisaatiossa. Vuosikymmenten aikana olen ollut mukana monenlaisessa yhdistystoiminnassa, ja järjestöjen kehittäminen on osa asiantuntijatyötäni, joten vapaaehtoistoiminnan lainalaisuudet ja haasteet ovat tulleet tutuksi. Väitöskirjassa on tarkoitus jatkaa samalla tiellä ja syventyä vapaaehtoisjohtamisen, sidosryhmien ja vuorovaikutuksen pyhään liittoon. Otsikoitakin on tullut mieleen useita. Mitä olette mieltä seuraavista:

“I troll, therefore I am - Managing stakeholder dialogue in voluntary organizations”

Tai

How to Manage a Network of Emotionally Charged Maniacs? The challenges of stakeholder dialogue in voluntary management”. 😁

Yrittäjän ja tutkijan työnkuvat ovat hyvin kaukana toisistaan, mikä aiheuttaa lieviä sopeutumishaasteita. Yrittäjän elanto on kiinni siitä, millainen lopputulos kullakin toimeksiannolla on: mitä työllä saavutetaan tai mitä lisäarvoa sillä on tilaajalle. Päätökset tehdään tyypillisesti nopeasti ja muutoksiin pitää kyetä reagoimaan samassa hetkessä. Yliopistomaailmassa tavoitteellisuus ja lopputulos ei samalla tavalla määritä työskentelyä ja tahtikin on hitaampi. Yrittäjä minussa kaipaa jähmeään ja byrokraattiseen yliopistomaailmaan hieman enemmän vauhtia, kosketuspintoja todellisuuteen ja rohkeita muutoksia organisaatiorakenteeseen.

Muuten tämä vuosi päättyy kotoisen synkissä tunnelmissa. Ilokseni huomasin, että olen nykyään myös suomenruotsalainen käsityöläinen, sillä tekemäni synkät hopeapaperitaulut päätyivät Loftetiin osaksi 110 år av österbottnisk slöjd – glimtar från förr och nu -näyttelyä. Tauluista tehtyjä postikortteja on myynnissä Vaasan Kalevalaisilla, varat käytetään yhdistyksen Maanvaivat-kuoron synkkyydenedistämistyöhön. Jollakin kierolla tavalla nämä mietteet tsemppaavat hyvin myös tutkimustyöhön.