Raja-Karjalasta kajahtaa
Syyskuu toi mukanaan hyviä uutisia: Sortavala-säätiö on myöntänyt minulle apurahan Itä-Suomen karjalais-ortodoksisen kulttuuriperinnön dokumentoimisprojektiin.
Projektin tavoite on edistää Itä-Suomen karjalais-ortodoksisen kulttuuriperinnön tuntemusta ja arvostusta, lisätä karjalaisyhteisöjen keskinäistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä ja edistää kulttuuriperinnön, karjalan kielen ja perinteisiin liittyvän muistitiedon siirtymistä sukupolvelta toiselle.
Tämähän ei varsinaisesti ole uutta, koska olen dokumentoinut teemaa jo vuodesta -95. Dokumentointi on ollut tässä vuosikymmenten aikana jonkinlainen kolmas työ varsinaisten töiden ja opiskelujen ohessa, ja aineistoa on kertynyt kolmen vuosikymmenen aikana valtavasti.
Karjalais-ortodoksinen kulttuuriperintö kiinnostaa erityisesti nuorta sukupolvea, joilla side omaan kulttuuri-identiteettiin on katkennut, monella jo useampi sukupolvi sitten. Tästä johtuen ymmärrys Karjalasta hyvin monimuotoisena, jatkuvasti muuttuvana ja maantieteellisesti laajana kulttuurillisena ja uskonnollisena kokonaisuutena on hämärtynyt. Karjalais-ortodoksista kulttuuriperintöä pyritään yhä useammin tulkitsemaan länsimaisesta näkökulmasta ilman uskonnollista kontekstia ja erilaisten poliittisten ideologioiden kautta. Juurettomuus, identiteetin politisointi ja suvun kautta siirtyvän tiedon puute johtaa helposti mustavalkoisiin tulkintoihin omasta identiteetistä, mikä on myös julkista keskustelua polarisoiva ja demokratiaa hajottava tekijä.
Tarvitaan siis hanke, joka syntyy karjalais-ortodoksisen yhteisön sisältä, ja joka antaa äänen karjalais-ortodoksisessa yhteisössä kasvaneiden ihmisten kokemuksille, tulkinnoille ja tarinoille.
Apuraha antaa minulle mahdollisuuden aloittaa dokumentointityö, jonka tarkoitus on toimia eräänlaisena juurihoitolana kaikille niille ihmisille, joilla side omaan karjalais-ortodoksiseen kulttuuriperintöön ja identiteettiin on kadonnut.
Kiitos Sortavala-säätiö!